Päivittelyä

Ronsuu <3

Joo, elikkäs tulin tiistai iltana Thaimaasta takaisin Suomeen, mutta Helsingistä kesti kotiin vielä pari tuntia. Thaimaa oli aivan mahtava paikka, olisin voinut olla pidempään! (: Ensimmäisenä päivänä kierreltiin vain Karon Beachin katuja, ei sen kummempaa. Hirveästi he tyrkyttävät kaikenlaista ostettavaa, hierontoja, pukuja ja ruokaa, mutta ovat silti ystävällisiä, ainakin Karonilla. Toisena päivänä taisimme maata suurimmaksi osaksi rannalla ruskettumassa, kaupassa käytiin ja syömässä ulkona. Kolmantena päivänä, torstaina, me mentiin 45min ratsastamaan norsuilla. Ne kiikkui puolelta toiselle siinä tuolissa. Mutta kun pääsi niskaan istumaan, kyyti oli paljon tasaisempaa. :D Nuo norsut tottelivat pelkkiä sanoja, tosin jos ne olisivat vastustellut, olisi tullut rautapäisestä puukepistä.. :s Nooh, oltiin sitten muistaakseni loppupäivä altaalla tai kaupungilla pyörimässä, en muista. (:

Perjantaiaamu otettiin rennosti, mutta illalla lähdettiin Patogille. Siellä oli paljon enemmän menoa kuin "meidän" pikku Karonilla. c: Illalla Banglaroad oli täynnä menoa, ihmisiä oli pilvin pimein yhdellä kadulla. Tytöt tanssi pöydillä ja muuta mukavaa.. No tultiin takaisin hotellille joskus 1.30 AM tai jotain.. :dd Lauantaina sai onneksi nukkua vähän pidempään, kun oli tarkoitus vaan mennä rannalle loikoilemaan. Meren aallot on aivan mahtavia! Monet oli ihan nössöjä ja pieniä, mutta suurimmat olivat lähempänä kahtametriä, jos ei ylikin. (; Niihin oli kiva sukeltaa sisään tai lähteä aallon viemänä rannalle. Tosin kun aalto loppui, niin siinä tipahtaa suoraa naama edellä hiekalle ja kun vesi työntää vähän eteenpäin niin on hieno punainen jälki leuassa. Sama kävi olkapäälle, jossa on nyt järkyttävän kokoinen rupi. Oh nam.. :DD Illalla mentiin vielä markkinoille Karonilla. Ostettiin jotain pientä, shortseja, paita ja sen sellaista. Thaimaa-ampiainen pisti mua sormeen! :d Tunsin että joku kiipeää selkää pitkin, nopeasti laitoin käden siihen missä tunsin liikettä, tartuin ötökästä kiinni ja aloin heti tuntea järkyttävää kirvelyä oikean käden keskisormen toisen nivelen yläpuolella. Heitin ötökän heti pois ja luulin että se oli ollut vain normaali kärpänen tms. sillä en nähnyt sitä. En ajatellut kirvelyn liittyvän siihen. Hetken päästä huomasin pöydällä sormusten seassa möngerävän, kärpäsen kokoisen mutta mehiläisen näköisen ötökän. Se oli juuri siinä kohdassa mihin sen olin heittänyt ja näytin isäpuolelleni mikä muhun pisti. Hyi en mennyt lähellekkään sitä, vaikka se varmaankin kuoli siihen paikkaan. Sormessa oli hetken valkoinen patti, mutta se katosi jonkun ajan päästä. Huh, en ainakaan ole ampiaisille allerginen, sekin on tullut testattua.. :D
Sunnuntaina mentiin Phi Phi saarille speedboatilla. Meillä oli matkaoppaina kaksi transua.. Toinen oli enemmän sellainen, että olisi vetänyt shouta koko ajan, toinen vaikutti enemmän 'aidolta' transulta, mutta oli siinäkin sitä shown vetämistä. Aluksi ajattelin että 'Ei jeesus, millanen matka tästä oikeen tule..!' mutta hetken päästä kun niitä oli kuunnellut jonkun aikaa, käsitys oli aivan eri. "Jennifer" ja "Britney" heittivät läppää kaikesta ja saivat koko veneporukan helposti nauramaan. Matkat olivat varsin hauskoja erikoisten matkaoppaiden vuoksi ja maisemat olivat upeita! Samoin kalat mitä snorklailimme. (:

Phi Phin matkaopas, Jennifer.. :DD

Phin Phin toinen matkaopas, Britney ja minä. :DD

Oli siel toki apinaki. (:

Maanantai oli vika päivä, pysyttelin sisällä kun muut otti aurinkoa. Halusian vain olla ja lukea sitä hyvää kirjaa, minkä luinkin sitten loppuun, eikä kirja kestänyt kuin 3 päivää, 398 sivua. :oo Tiistai aamuna sitten lennolla Suomeen, en olis halunnut lähteä, mutta pakko se oli. :c Nuo Thaimaa kuvat © Minä ja isäpuoli


 Keskiviikkona menin ratsastustunnille, sain Leon, maastoon. (: Se oli tosi pirteä, painoi kivasti ohjalle. Aluksi sain mennä joukon kärjessä, mikä oli helppoa, koska silloin Leolla ei ollut niin kovaa painetta, mutta kun Wilma alkoin ravissa ilmeisesti hölmöilemään jonon keskellä, eihän se herkkänä entisenä kenttähevosena millaan kestä kulkea muiden takana. Heidi tuli sen kanssa meidän eteen ja johan alkoi Leoonkin tulla vähän enemmän vielä vauhtia. Kun piti mennä ravia, Leo otti viidestä seitsemään laukka-askelta siihen mukaan ja ajatteli varmaan josko oltaisi voitu ohittaa Wilma. (: Mentiin jonkinlaisesta hangestakin siinä tunnin lopussa, hevoset joutuivat töihin kun menivät polviaan syvempää hankea ylämäkeen. (; Palattiin sitten maneesille ja saatiin 10 min työskennellä vapaasti ravissa ja laukassa. Laukassa tosin piti mennä kevyessä istunnassa. Yritin saada Leon vain rennoksi, kun maastossa jouduin pitämään todella paljon vastaan ettei oltaisi kaahattu ihan täyttä kurkkua. Lopussa se alkoikin hieman rentoutua, mutta piti ottaa loppukäynnit ja luovuttaa heppa seuraavalle tunnille. Joutui heti estetunnille, mahtoi olla kivaa, kun Leo menee esteitä reippaasti ja se oli jo maastossa tosi pirteä. Löysin Leksasta vanhahkon kuvan, se on otettu joskus kesällä ja se on tuossa alempana. (: Hoidin Wilman Ninan kanssa pois tunnilta. Otin siltä varusteet ja harjasin nopeasti läpi. Wilman ovi oli auki niin, että se sai katsella käytävälle. Kun harjasin sen lautasia, se käänsi päänsä ja katsoi mua korvat hörössä ihan kuin olis kysynyt "Mitä ihmettä sä teet?" :DD On se kyllä sulosin ilmestys mitä maa päällään kantaa.. <3

Leoo <3

Kuvatonta

 On jäänyt vähän nuo postaukset, kun kävin viimeviikolla tiistaina Irmalla ja keskiviikkona vahannassa + nyt tänään taas vahannassa. (: Nojaa.. Kirjoitan sen pohjalta, mitä muistan tehneeni. Aloitan vanhimmasta, eli Irmasta. (:

 Hain Irman tarhasta ja hoidin sen ratsastuskuntoon. Talutin sen kentälle, kiersin pari kierrosta käynnissä molempiin suuntiin ja aloin ravailemaan. Irman omistaja kantoi 4 puomia kentälle kahdeksikolle. Ravasin ne muutaman kerran, kunnes yksi niistä nostettiin pieneksi kavaletiksi. Muutaman kerran Irma tiputti raville ennen kavalettia, mutta muuten pääsimme sujuvasti laukassa. Hyppyjen jälkeen jäin itsekseni työskentelemään kahdeksikolla. Irma oli rento, liikkui kivasti, taipui jo ihan hyvin! (: Oon vihdoin oppinu jonku verran, että miten sen saa toimimaan. Taivuttelin sitä kahdeksikolla ja välillä menin hetkeksi uralle, tein suunnanvaihtoja ja siirtymisiä. Taivutin sitä hyvin kulmiin. Otin parit suunnanvaidot muistaakseni laukalla, mutten ottanut sitä sen enempää. Loppuraveissa annoin Irman venyttää kaulaa kunnolla eteenalas. En muista enää tarkasti mitä tein, mutta muistan, että olin ratsastuksen jälkeen tyytyväinen Irmaan. (:

 Menin Vahantaan normaalisti tunnille, meillä oli sijainen, kun oma ope oli kipeänä. Sain Wilman, en koskaan ollut mennyt Wilmalla, joten en tiennyt yhtään millainen se on. Annika, opettaja, sanoi, että se on herkkä, varsinkin painoavuille. Alotettiin alkuraveilla ja alettiin pian jo työstää heppoja avotaivuksilla käynnissä. Wilma oli hieman laiska, eikä mulla ollut mitään hajua, millaista vauhtia sen kuului liikkua. :D Mentiin ensin vasemmalle, Wilma oli hieman kankea, mutta alkoi toimia sitten hetken sitä työstettyäni. Otettiin väliin laukkatehtävä, ennen toista suuntaa avoilla. Mentiin kahdelle pääty-ympyrälle ja nostettiin ravista laukat ja takaisin raviin, omassa tahdissa. Sain olla Wilman kanssa vain Laikon kanssa samalla ympyrällä. Muut kolme olivat toisella ympyrällä. Wilma oli herkkä laukka avuille, joten pieni pohje riitti siihen. Laukka oli tavattoman helppoa istua! :) Laukan jälkeen vaidettiin suuntaa ja otettiin avoa ensin käynnissä, sitten ravissa sitä mukaan, kuinka hyvin käynnissä sujui. Tämä suunta oli Wilmalle huomattavasti helpompi, sillä Wilma oli paremmin taipunut. Laukan jälkeen Wilma liikkui myös mukavasti eteen, niin sen olisi siis koko ajan pitänyt liikkua! :D Mutta empä tiennyt ja annoin sen sipsuttaa mummoravia.. :Dd Avot meni siis ihan hyvin, sitten loppuravit olivatkin vain lähinnä taivuttelua ja asetuksia. Wilma taituroi tunaroivan ratsastajansa kanssa kuitenkin niin hyvin, että löysi lempihevonen no. 1 -tittelin multa. :D Tamma on aivan mahtava!♥

Tänään, keskiviikkona, meillä oli oma ope.. Onneksi. :D Sain mennä taasen Wilmalla. ♥ Saimme antaa jonkinlaisia toiveita uutta jaksoa varten, ehdotukset olivat erilaisia; yksi toivoi maastoilua, toinen esteitä ja kolmas koulua. Itse ehdotin paljon laukkatyöskentelyä. Laukka on kiva askellaji, mutta mielestäni sen kanssa saisi painia vielä enemmän, jotta sitä osaisi ratsastaa aina vaan paremmin. (: Mutta palaillaan takasisin tunnin kuluun. Työstettiin tunnilla asetuksia ulos ja sisään sekä taivutuksia. Wilma oli taas alussa hieman laiska, sain sen kuitenkin pohkeilla etenemään. Alotettiin sillä, että pitkillä sivuilla asetettiin ulos ja lyhyistä sivuista tehtiin puoliympyrän muotoiset kaaret, joilla heppoja taivutettiin kunnolla. Oikealle Wilma oli helppo taivuttaa ja asettaa, mutta ulostaivutus, vasemmalle taivutus, oli Wilmalle hankalampaa. Se oli vasemmalle paljon kankeampi kaulastaan. Se myös nosteli välillä päätänsä, mutta parani koko ajan, eikä jonkun ajan jälkeen nostellut päätään ollenkaan. Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samaa puoliympyrä-asetusjuttua vasempaan kierrokseen. Huhheijaa että Wilma olikin kankea tähän suuntaan. Se ei meinannut antaa alussa periksi ollenkaan taivuttaville avuille. Lopulta se kuitenkin antoi myötä ja saatoin itsekin ymmärtää rentoutua.
 Loppuvaiheilla jätettiin puoliympyrät päistä pois ja tehtiin normaalit kulmat. Tehtiin ravi-käynti siirtymisiä, yhä vaihtamalla asetusten puolta. Jäin hetkeksi ympyrälle työstämään Wilmaa, sillä oltiin yhä siinä vasemmassa kierroksessa, mihin Wilma oli hieman kankea. Hetken ympyrällä mentyäni jatkoin suoralle uralle. Tehtiin yhäkin niitä ravi-käynti siitymisiä. Sain Wilma lopulta todella kevyeksi ohjalle ja voi taivas kun se tuntuikin hyvältä! Sen ravi kulki kunnolla eteenpäin, kohti ohjastuntumaa, se polki takaosalla hyvin ja käytti selkäänsä, se kulki hienossa muodossa, luotilinjalla. En ole eläissäni ollut mihinkään muuhun hevoseen niin tyytyväinen kuin Wilmaan tuon tunnin jälkeen! ♥(: Laukkatyöskentely jäi pois tältä tunnilta, sillä aika ei riittänyt. :c Inhottaa myös, kun ei ole sellaista kaveria, joka jaksaisi juosta tallilla mukana aina kuvaamassa menoa. :d Ja silloinkin kun joku on mukana, tuntuu itsestä kuin tunti menisi päin honkia. :DDd

Hiihtoratsastusta

 Olimpa taas menossa Irmalla ratsastelemaan. Otin aluksi sen karsinan ja hain sen sitten sisälle. Harjasin ja varustin Irman, huhhuh että siitä lähteekin karvaa! Irman omistaja tuli siinä sitten talliin ja lähdettiin pihalle. Mentiin radalle, jäin radan reunalle sähläämään minareiden kanssa, kun Irmaa ratsastettiin pari kierrosta radan ympäri. Sain siinä sitten minisukset jalkoihin ja pistettiin narut kiinni Irman hiihtovaljaisiin. Mentiin alamäki pikkuhölkällä, minkä jälkeen käveltiin jyrkimmän mutkan läpi. Käveltiin kierros, jonka jälkeen mentiin muutama kierros radalla ravissa. Pysyin, kumma kyllä, pystyssä koko ajan! :o Päätimme mennä vielä ainakin kierroksen, tällä kertaa ottaisimme laukalla pisimmän suoran. Koska naru, josta pidin kiinni, oli vähän turhan pitkä, niin Irman lähtiessa laukkaan, se hieman nykäisi mukaansa. Näin kävi aina välillä, mutta en silti kaatunut, vaikka suora jonka laukkasimme, oli epätasaisin sivu kaikista. Yksi kierros päätettiin sitten vielä mennä ja sitten mentiikin. Aloimme laukkaan jo ennen tiukkaa kurvia, mentiin reipasta peruslaukkaa, kunnes Irma säikähti jotakin ja singahti eteenpäin. Olin itse vasta tiukassa mutkassa tulossa, joten mietin että mitenköhän tässä käy. Yritin kääntyä parhaani mukaan mutkassa, Irma saatiin nopeasti takaisin hallintaan, eikä se laukannut pikavauhtia kuin muutaman laukka-askeleen verran. Pysyin yhäkin pystyssä! ;oo Olin aivan varma että kaadun ainakin kymmenen kertaa kun yritämme päästä eteenpäin, mutta ei sentään, en kaatunut kertaakaan. (: Uskomaton kokemus oli, kannattaa kokeilla jos vain on pientäkään mahdollisuutta! Tosi hauskaa puuhaa. :DDd Omistajan tyttö kuvasi menoamme ja he lupasivat lähettää videoita minulle, joten saatte mahdollisesti jotakin nähtävää joissain kohdin hiihtoratsastuksesta! (:

Viime postauksessakin löytyi jo tämä, mutta silti vieläkin; osallistuin Susannan arvontaan, käykää tekin kurkkailemassa! (:

Hiihtoratsastus(koulutus)

  Tarkoitus oli mennä Irman perään sähläämään minisuksilla, mutta kun menin tallille, löysinkin itseni ratsastajan paikalta. :D Ratsastin alussa tammaa normaalisti, otin vähän alkuravia ja laukkaa, kuten Irmalla on totuttu tekemään. Aloin sitten työstää sitä ravissa kunnolla kulmiin, siirtymisiä ja taivutuksia. Omistajan tyttö hiihteli minareilla kentän keskellä ja yritti totuttaa Irmaa suksien pitämään sihinään. Tamma ei ollut moksiskaan suhinasta, ei edes vaikka tytär tuli meitä kohti heilutellen sauvoja joka suuntaan ilmassa ja puhuen hyvin kovaan ääneen. (: Kun Irman omistaja oli saanut yhden kentän sivun langat kaivettua lumen uumenista, hän haki hiihtovaljaat ja puki ne Irmalle. Kokeilimme kentällä kevyesti, miten Irma suhtautuisi hiihtäjään perässään. Yksi ihminen piti Irmaa suitsista kiinni, jos se meinaisi kovin ryntäillä. Omistajan tytär sai tulla hiihtämään Irman perään. Eihän Irma välittänyt hiihtäjästä perässään ollenkaan! :D Irmasta päästettiin irti ja ohjaus oli kokolailla taas minun käsissä. Irma osasi niin hyvin, että menimme ravia pitkiäkin pätkiä. Ellei sitten tarvinnut pysähtyä kun takana lennähdettiin pepulleen.. :) No ei niin tapahtunut kuin kaksi kertaa. Hiihtoratsastuskoulutuksen jälkeen sain mennä Irmalla vielä n. 30min kentällä kunnolla. Irma meni rennosti ja taipui hyvin. Yksi suokkivarsa tuotiin ulos tallista ja sitä mentiin taluttelemaan radalle. Irma pitää varsaa hieman kuin omanaan ja johan se hirnui perään ja tuntui, kuin se olisi voinut singahtaa aidan yli varsan luo koska vain. Kääntelin sitä volteille, kahdeksikoille ja tein paljon suunnan muutoksia. Hetken päästä varsa tuotiin takaisin sisään, mutta Irma ei ilmeisesti sitä huomannut ja yritti kiihdytellä aina tallia kohti vievällä sivulla. Muuten se taipui jo todella hyvin ja kulki jopa peräänannossa joitain pieniä pätkiä.. (: Peräänannon muoto kuitenkin katosi aina sillä samalla sivulla, kun tamma rupesi kiidyttelemään... :DDd Nooh, lopetellessani annoin Irman venyttää kaulaansa ja aloin pian kävelemään. Tamma oli koko ajan todella reipas ja herkkä. (:

 Osallistuinpa sitten Susannan arvontaan, käykääpä tekin toki kurkkailemassa! (;

Kävin myös aamupäivällä äidin kaverin isän tallilla, otin muutamia kuvia tallin lämppäreistä, laitan komeasta kaksivuotiaasta pian kuvan ja pari vanhaa kuvaa Irmasta. (:

Anteeksi tuo lentävä jalka.. :DDd

Suloherrasta on kasvanut upea ilmestys! (: